Työtön ei jäänyt voivottelemaan – opiskelijaksi 56-vuotiaana. Kati Muhonen haluaa kehittää myös haja-asutusalueita

56-vuotias Kati Muhonen, Pilpalan kylästä, jäi työelämän murroksessa työttömäksi. Kati on toiminut Pilpalan alakoulun vanhempaintoimikunnassa ja myös puheenjohtajana muutaman vuoden. Lopen kuntavaaleissa hän on ainoa työttömänä oleva ehdokas, mutta voivottelemaan ei työtä pelkäämättömänä hän jäänyt vaan lähti opiskelemaan vielä uutta.

– Joo tällä hetkellä olen työtön, mutta samalla opiskelen Matkailun ohjelmapalveluiden ammattitutkintoa. Tavoitteenani on perustaa yritys, joka tuottaa ryhmille mm. elämyksiä ja rentoutusta luonnossa, kertoo Kati Muhonen.

Lopella on upea luonto, jota kelpaa esitellä ja samalla voisi tuoda esille luonnon herkkyyttä ja sen suojelun tärkeyttä.

– Harrastuksenikin liittyvät paljolti luontoon; sienestys, marjastus, puutyöt ja korujen valmistus. Lisäksi maalaan ja piirrän. Olen myös aikoinaan valmistanut ruokaa ammatikseni, joten valmistan joskus voileipäkakkuja ym. tilauksesta – yritykseni toimialaan liitän myös pitopalvelun.

Pilpalan kodissa Katin perheeseen kuuluvat puoliso Santeri, sekä pojat Pieti ja Visa. Lisäksi seurueeseen kuuluvat koirat Laikku ja Piki. Kirkonkylällä vanhusten asunnoissa asuu myös Katin äiti, joka muutti ensin Riihimäelle ja sitten Lopelle puolison kuoltua vajaa kymmenen vuotta sitten.
– Aikoinaan, 19 vuotta sitten asuimme vielä Helsingissä, Pitäjänmäellä. Silloin oli tammikuussa syntynyt esikoisemme Pieti. Päätimme Santun kanssa, että poikamme täytyy saada kasvaa maaseudulla, missä ihminen voi saada hyvät perustat elämälleen, vahvat juuret sekä voimaa maailman melskeitä kohdatakseen. Aikamme etsittyämme löysimme nykyisen talomme. Aluksi mietimme, onko Santun työmatka Espooseen liian pitkä, mutta kun matkaan kuluu vain tunti, ei matka tuntunut enää pitkältä.

Juuria Muhosilla ei ollut entuudestaan Lopella, mutta näiden vuosien aikana perhe on juurtunut tähän kauniiseen ja rauhaisaan kuntaan.

– Täällä on mukavia ihmisiä, ja aina saa tarvittaessa apua ja hymyn osakseen. Lopen parhaita piirteitä ovatkin luotettavat ja ystävälliset ihmiset, upea luonto ja luonnossa liikkumismahdollisuudet.

Vaikka välimatkat ovat pitkiä, toimii Katin mukaan Lopella hyvin koulujärjestelmä ja kirkonkylän lukio on sopivan kokoinen – toki jonkun verran oppilaita mahtuisi lisääkin.

– Näin saisimme enemmän valinnaisia aineita oppilaille. Eikä suinkaan pidä unohtaa pieniä kyläkouluja! Pienissä ryhmissä koulun alkutaipaleen kun nuoret saavat aloittaa, syntyy kiinteämpiä ystävyyssuhteita ja ongelmia on helpompi ratkoa, kun perheetkin tuntevat toisensa.

Kati jatkaa, että kun kirkonkylällä ovat vierekkäin vanhukset ja oppilaat, voitaisiin siellä kehittää heidän yhteyksiään; sukupolvien välinen yhteys on tärkeää säilyttää. Nuoret piristävät vanhuksia ja vanhuksilla on paljon viisautta jaettavanaan, viisautta, jota ei oppikirjoistakaan löydä.

– Lopen pitäisi pysyäkseen elinvoimaisena saada lisää asukkaita ja liiketoimintaa. Haja-asutusalueilta löytyisi varmasti myytäviä tontteja asutukselle. Toki kunnallistekniikalla varustetut pientontitkin ovat hyvä ratkaisu sellaisessa yhteisössä viihtyville. Mutta varmaan moni maaseudulle muuttoa suunnitteleva toivoisi saavansa isohkon tontin. Siksi metsänomistajia voisi aktivoida ajatuksella.

– Elinvoimaisuus tarkoittaa myös parempia palveluita, kuten lääkäripalveluita ym. Kirkonkylän tyhjillään olevat liiketilatkin mahdollisesti täyttyisivät uudelleen, jos saisimme lisää asukkaita, jotka myös käyttäisivät kuntamme palveluita. Loppea tulisi kehittää ja markkinoida ”positiivisen ajattelun kuntana”.