Epätarkkuuksia uutisoinnissa Luottamuspaikat jaettiin omina ryhminä

Launonen.net -verkkosivuilla julkaistu teksti koskien luottamuspaikkajakoa vuosille 2005-2008 sisältää joitakin selkeitä asiavirheitä. Tekstissä mainitaan mm. että SDP on saamassa jättipotin luottamusmiespaikkoja sen seurauksena, että kokoomus ja keskusta eivät löytäneet yhteisymmärrystä. Tekstin mukaan nyt kokoomus ja SDP olisivat jakamassa lautakuntien lisäpaikat keskenään ja keskusta olisi jäämässä nuolemaan näppejään myös lautakuntapaikkojen jaossa.

– Uutisointi on aiheuttanut sen verran kyselyjä, että vaikka aiemmin päätin olla puuttumatta näihin virheisiin, niin nyt niihin on syytä hieman puuttua, totesi Lopen kokoomuksen puheenjohtaja Timo Heinonen.

– Luottamushenkilöpaikat eri kunnan lautakunnissa on jaettu puhtaasti puolueiden omien suhdelukujen suhteessa. Puolueidenvälinen yhteistyö ei siis ole vaikuttanut lautakuntien jäsenrakenteeseen. Vaalin tuloksen mukaisesti seitsenjäsenissä lautakunnissa keskusta saa kolme jäsentä, kokoomus kaksi ja SDP kaksi. Yhdeksänjäsenisissä keskusta saa neljä edustajaa, kokoomus kolme ja SDP kaksi. Tämä on vaalintulos ja näin paikat on jaettu, tarkensi Heinonen jaon taustoja.

– Ainoa missä on käytetty muunlaista harkintaa on Vasemmistoliiton tilanne. Vertailuluvut eivät olisi tuoneet ryhmälle luottamuspaikkoja, mutta ryhmien yhteinen tahto oli, että vasemmistoliitolle kuuluu 335 äänen turvin paikkoja. Puolueen kannatus oli valtakunnallisesti ja Lopellakin merkittävä. Nyt Vasemmistoliitolle tulee perusturvalautakunnan ja keskusvaalilautakunnan paikat sekä tarkastuslautakunnan puheenjohtajuus.

D’Hondtin menetelmä

Valtuuston paikat ja kaikki luottamushenkilöpaikat jaetaan Lopella ja yleisesti Suomessa D´Hontin menetelmällä. D’Hondtin menetelmä on suhteellisessa listavaalissa käytetty menetelmä, jolla listan saamien äänimäärien perusteella jaetaan paikat listoille. D’Hondtin menetelmä on Suomessa yleisin listavaalijärjestelmä ja se on käytössä sekä eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa. Suhteellisissa vaaleissa jokainen puolue tai muu ryhmittymä saa sen määrän edustajia kuin mitä sen vaaleissa saama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin edellyttää.
Jokaiselle listalle lasketaan vertailuluku sen saamien äänien mukaan tai valtuutettujen mukaan. Vertailuluvun laskemiseen käytettävä kaava on Ä/(p+1), jossa Ä on listan saamat äänet tai valtuutettujen määrä ja p listalle jo jaetut paikat (aluksi nolla). Lista, jolla on suurin vertailuluku, saa seuraavan jaossa olevan paikan, minkä jälkeen sille lasketaan uusi vertailuku. Tämä toistetaan, kunnes kaikki paikat on jaettu. Näin määräytyy mm. valtuutettujen määrät eri ryhmissä, mutta myös muut luottamushenkilöpaikat.
Paikkojen jakaminen listojen sisällä on riippumaton d’Hondtin menetelmästä. Suljetuissa listoissa paikat jaetaan ehdokaslistan jättäneen ryhmän ilmoittamassa järjestyksessä, kun taas avoimessa listassa paikkojen jakautuminen perustuu ehdokkaiden saamiin äänimääriin.

– Tämä on suhteellisen puhdasta matematiikkaa. Jokaisella jakomallilla on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa. D’Hondtin menetelmän sanotaan usein suosivan suuria puolueita. Malli asettaakin kohtalaisen suuren piilevän äänikynnyksen, joka voi vääristää suhteellisuutta. Tämän takia harkintaa tulee käyttää erityisesti pienten ryhmien suhteen. Näin toimimme tälläkin kertaa Lopella.

– Itse kun olen tutkinut eri maiden vaalijärjestelmiä niin Sainte-Laguën menetelmä on herättänyt minussa kiinnostusta. Malli on käytössä Ruotsissa ja Norjassa. Menetelmässä äänikynnys asettuu kohtalaisen alhaiseksi, joten sitä ei voi syyttää pienten puolueiden syrjimisestä. Toisaalta ovat heikkoutensa tälläkin mallilla. Koska Sainte-Laguë ei tavoittele sitä, että puolueiden paikkojen suhde on mahdollisimman lähellä niiden äänimäärien suhdetta, voi Sainte-Laguën menetelmää käytettäessä käydä niin, että enemmistön äänistä saanut puolue saa vähemmistön paikoista, mietti Heinonen ratkaisuja.

– Näin käy esimerkiksi silloin, kun jaettavana on kolme paikkaa, joista kilpailee kolme puoluetta, jotka saavat 28, 12 ja 10 ääntä. Tässä tapauksessa paikat jakaantuvat niin, että jokainen puolue saa yhden paikan. Erilaisia pisteytysmalleja on myös esitetty luottamuspaikkajakoon. Näilläkin malleilla on omat hyvät ja huonot puolensa.

D’Hondtin menetelmä on hyvin suosittu vaalijärjestelmä. Se on käytössä mm. Suomessa, Itävallassa, Israelissa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa ja Espanjassa.

– Launonen.netin tekstissä todetaan myös: ”Keskusta ajoi voimakkaasti lautakuntien koon kasvattamista 7-9 -jäsenisiksi, mutta ei saa itse ensimmäistäkään lisäpaikkaa vaan menettää yhden, mikäli puolueiden keskinäiset jakoperiaatteet toteutuvat.” Tätä en oikein ymmärrä. Nyt kun viisijäseninen lautakunta kasvaa seitsenjäseniseksi menee suhteellisen jaon mukaan lisäpaikat keskustalle ja SDP:lle ja seitsenjäsenisen kasvattamisessa yhdeksänjäseniseksi lisäpaikat saavat keskusta ja kokoomus. Eikös tässä nyt suurin hyötyjä ole keskusta?, ihmettelee Heinonen tekstin heittoa.

Tekstissä mainitaan myös puolueveron suuruudeksi 25 prosenttia. Ainakaan kokoomuksen kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Kokoomus perii luottamushenkilöiltään 15 prosentin puolueveroa.

– Sivuston kommentissa Jukka Saarinen kirjoittaa lisäksi: ” Kokoomuksesta mukaan on tulossa sekä kokemusta että uutta verta ehkäpä kuitenkin painottuen tuonne kokemattomuuden puoleen, tarkoitan siis luottamustehtävissä. Outoa sinänsä on, että myös muille luottamuspaikoille ollaan nostamassa henkilöiltä ilman ”äänestäjien valtakirjaa”, luulisi että kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi lupautuvat myöskin ovat valmiita tekemään töitä ”pienemmissä posteissa”. Tähän haluan vain todeta, että kunnanhallitukseen tulevilla henkilöillämme on usealla kokemusta mm. seurakunnan neuvostosta eli hallitusta vastaavasta elimestä ja myös valtuustokokemusta. Ja toisaalta nyt meillä vain on yksinkertaisesti aika ajaa sisään uusia henkilöitä ja minä ainakin luotan heihin ja uskon heidän panokseensa kotikuntamme kehittämisessä, totesi kokoomuksen puheenjohtaja Timo Heinonen lopuksi.

– Mitä sitten tulee ei ehdokkaina olleisiin henkilöihin luottamuspaikoilla. Totesin jo aiemmin, että vaalit ovat tietenkin se ensimmäinen tie luottamushenkilöksi. Me kuitenkin halusimme valita jokaiselle paikalle ennen kaikkea pätevän eikä vain sopivan henkilön, totesi Heinonen jakoperusteista.

Tarkennuksia (6.1.2005 klo 20.55)
Launonen.net -verkkosivuston tekstiä muutettiin Kokoomuksen 6.1.2005 päivällä tekemän uutisoinin jälkeen. Muutos koski kuitenkin vain luottamushenkilömaksuista perittävää ns. puolueveroa. Aiempi 25% osuus oli nyt korjattu. Muita asioita ei oltu 6.1.2005 klo 21.00 mennessä oikaistu.